Teoria ennustaa, että toisiinsa törmäilevät pimeän aineen hiukkaset laakeuttavat kääpiögalaksien keskustojen tiheyshuiput.
Laajennus, kortti 055
Teoria. Pelaat sen 0 €:lla, saat Skepsis +1 ja teorian Konsensus alkaa nollasta. Pöydässäsi voi olla enintään kolme teoriaa. Ennuste testataan projektilla Avaruusteleskooppi (Vaikeus 5+). Kun projektin Tekniikka +1 ja sen kohdennettu apu Vaikeus −1 lasketaan mukaan, tarvitset nopasta 3 tai enemmän, joten testi onnistuu 67 %:n todennäköisyydellä, kun Huolellisuus ja Melu ovat nollassa. Muu saman alueen projekti nostaa Vaikeutta +1. Toisen alueen projekti nostaa sitä +3, tai vain +1, kun ennusteella on jo onnistunut testi. Onnistunut testi nostaa teorian Konsensusta +1, ja testaaja saa Data +1. Nollatulos laskee Konsensusta yhdellä ja antaa Skepsis +1. Suurimmat pisteet tulevat replikaatiosta. Kun sama ennuste onnistuu toisen kerran eri projektilla, saat 3 Voittopistettä. Saman projektin uusi osuma toisella menetelmällä on toisto, joka antaa vain Huolellisuus +1. Jos replikaatio tulee toisen alueen projektilla, syntyy silta.
Itsevuorovaikuttavan pimeän aineen (SIDM) hiukkaset törmäilisivät toisiinsa, vaikka ne eivät juuri tunne tavallista ainetta. Törmäykset jakavat energiaa galaksien keskustoissa ja tekevät tiheyshuipuista laakeampia. Tämä voisi selittää, miksi monien kääpiögalaksien keskustat ovat harvempia kuin tavallinen, törmäilemätön kylmä pimeä aine ennustaa.
SIDM on yhä varteenotettava vaihtoehto. Galaksijoukkojen, kuten Luotijoukon, havainnot rajaavat törmäysten voimakkuutta, joten monet mallit tarvitsevat nopeudesta riippuvan vuorovaikutuksen. Halojen keskustoja voi pehmentää myös supernovien puhaltama kaasu, mikä vaikeuttaa testiä.
Tiedot tarkistettu 10/2026
